Ilkka Sariola Kuvia uskosta -valokuvakilpailun tuomariksi

Luotu: 17.05.2018 11:50
Osumat: 625

 

 

Urbaani taitelijapappi perimmäisten kysymysten äärellä

Ilkka Sariola arvostelee Kuvia uskosta -valokuvakilpailun kuvat ja voittaja paljastetaan elokuussa. SKY haastatteli Sariolaa yllättävän kuumana toukokuun päivänä Helsingin Kalliossa. 

Kuka: Ilkka Sariola, urbaani taitelijapappi
Työ: Kuvataitelija ja pappi
Taiteellisia esikuvia:
Vilho Lampi, Kalervo Palsa, Jukka Korkeila, Picasso, Francis Bacon, Louise Bourgeois ja Betty Tompkins (löydät hänet Instagramista)

GoavonZweygberk2

Ilkka Sariola on helsinkiläinen kuvataiteilija ja pappi. Pääsääntöisesti hän tekee taidetta Kalliossa sijaitsevan taiteilijakollektiivin osana, mutta tekee myös harvakseltaan papin työhön kuuluvia toimituksia, kuten hautaan siunaamisia, vihkimisiä tai kasteita.

”Kutsun itseäni urbaaniksi taiteilijapapiksi”, Sariola naurahtaa.

Hän kertoo tunteneensa kutsumusta taiteilijan työhön jo nuorena.

”Ostin yläasteikäisenä punaisen baskerin ja aloin leikkiä taiteilijaa. Koulussa ehdottomasti parasta olivat kuvataiteen tunnit. Taiteilijan identiteetti on syntynyt ja kehittynyt tasaisen hitaasti ja ollut tietyllä tavalla itsestäänselvyys.”

Pappeus sen sijaan alkoi kiinnostaa Sariolaa äkisti ja arvaamatta.

”En edes kuulunut kirkkoon, kun yhtäkkiä innostuin teologiasta. Se oli tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta ja aloin lukea teologisen pääsykokeisiin. Tuntui, että minua vedetään siihen suuntaan, vähän jopa tahtomattani.”

Pappina Sariola kuvaa itseään vastahakoiseksi Kristuksen aasiksi.

”Taiteilijana ajattelen, että tällainen minä olen, mutta pappina oman identiteetin rakentaminen on ollut haastavampaa.”

Miten taide ja teologia yhdistetään?

”Taiteen ja teologian yhdistäminen on luontevampaa kuin mitä kenties ajattelisi. Niissä kummassakin kysytään perimmäisiä kysymyksiä. Taide, tai teologia eivät tarjoa tyhjentäviä vastauksia perimmäisiin kysymyksiin, mutta auttavat ihmisiä pysähtymään niiden äärelle. Tällaisia kysymyksiä ovat muun muassa rakkaus, kuolema ja rajallisuus.”

Sariolan mukaan pyhä ei katsoa paikkaa, jossa se haluaa tulla ulos. Parhaimmillaan juuri taide tarjoaa sille väylän.

”Itse en koe tekeväni hengellistä taidetta, koska hengellisyys tulee taiteeseen, jos se on tullakseen. Jos pyhää jonnekin tyrkytetään, siihen se ei laskeudu. Ajattelen, että teen kirkon taidetta eli käytän hyväkseni tietämystäni kristillisen taiteen traditiosta ja siitä jännitteisestä suhteesta, joka taiteella on uskontoon.”

Uskonharjoituksen kannalta Sariola pitää taidetta tärkeänä sen kaikissa muodoissaan.

”Ihminen ei ole pelkkää sanaa ja puhetta, vaan myös kosketusta ja katsetta. Symbolit yhdistävät ihmisiä ja taide tuo ihmisiä yhteen. Mieti vaikka millainen jumalanpalvelus olisi ilman virsiä, pelkän puheen varassa. Kyllä sen niinkin voi pitää, mutta jotakin jää puuttumaan.”

Sariola haluaisi kannustaa opiskelijoita taiteen pariin.

”Avatkaa silmiä ja olkaa uteliaita. Lukekaa, googlatkaa, opetelkaa symboliikkaa. Hengellisten symbolien todellisuuden ymmärtäminen avaa mahdollisuuksia valtavan rikkaaseen maailmaan.”

Teksti: Ella Luoma

Kuva: Goa von Zweygbergk