Vietin viime kesänä puolitoista viikkoa yksin erämaassa. Kävelin lähinnä polkujen ulkopuolella, kohtasin satunnaisesti ihmisiä eikä kännykkäverkkoa juuri ollut.
Kolme ensimmäistä päivää kännykkä meinasi löytää tiensä käteen joka välissä. Se oli automaattinen reaktio, joka arkeeni on pinttynyt. Päivien kuluessa tarve vaimeni. Kännykkä pysyi rinkassa ja minä keskityin siihen, mitä milloinkin tein. Vaelluksella elämä on hitaampaa. Päivään kuuluvat vain ne välttämättömät asiat.
Joskus sanon, että vaellukset ovat minulle retriittejä ja menen erämaahan kohtaamaan Jumalaa. Se on totta, mutta ei ehkä niin, kuin moni kuvittelee. Usein kysytään, mitä minä siellä erämaassa mietin. Oletus on, että työstän elämän kysymyksiä ja saan suuria oivalluksia. Se on kaukana totuudesta. Oikeastaan en mieti muuta kuin sitä, mitä seuraavaksi syön ja miten tuosta joesta pääsee yli. Samoin se Jumalan kanssa menee yleensä niin, etten aktiivisesti rukoile yhtään sen enempää kuin arjessa yleensäkään. Silti kun on riittävän kauan yksin hiljaa, sitä on tietoisempi siitä, että Jumala on vieressä.
Olen huomannut, että pitkä vaellus on kuin aivojen detox. Surina ja härvääminen vähenee, vaelluksen jälkeen oloni on monta viikkoa seesteisempi. Pystyn keskittymään paremmin ja olen jopa itsevarmempi kuin tavallisesti. Sen seurauksena olen miettinyt paljon sitä, ettei tämä arjen ärsyketulva kovin hyväksi ole. Olen koko ajan tietoisempi siitä, että jatkuva kännykän käyttö ja asiasta toiseen pomppiminen on kokonaisvaltaisesti epäterveellistä, niin henkisesti kuin hengellisesti.
En ole kenellekään tässä asiassa esimerkki enkä todellakaan saarnaa ylhäältä. Sen sijaan pohdin, millä keinoilla voisin tuoda tasapainoa elämään. En halua luopua nykymaailmasta, vaan elää siinä tavalla, joka olisi terveempi. Näitä pohdintoja jatkan varmasti vielä seuraavankin vuoden. Mielellään kuulisin myös muiden ajatuksia ja ratkaisuja!
Tässä keskeneräisenä odotan kuitenkin innolla jo seuraavaa vaellusta, koska tiedän, miten hyvää se tekee! Sille vaellukselle myös sinä voit tulla mukaan: Lähdemme kesäkuussa SKY:n ja Herättäjä-Yhdistyksen kanssa Urho Kekkosen kansallispuistoon. Luvassa on niin iloista yhdessäoloa kuin tarkoituksella varattua aikaa hiljaisuudelle. Lue lisää ja ilmoittaudu täällä!
Kirjoittaja on SKY:n pääsihteeri Katri, joka tarttui tämän tekstin kirjoitettuaan ensimmäiseksi kännykkään.