SKY:n perinteistä kevätlukukauden päättävää TYKY-päivää vietettiin Helsingissä torstaina 23.5. Omasta puolestani tosin tämä oli ensimmäinen kerta ennemmin kuin perinne. Tämä oli myös ensimmäinen kerta, kun tapasin SKY:n työntekijöitä livenä, enkä vain vieraina kasvoina ruudulla. Viimeisimmässä Etsijä-lehdessä keskusteltiin paljon yhteisön merkityksestä hyvinvoinnille sekä yhteen kuuluvuuden tärkeydestä ja näitä teemoja mietin paljon myös tavatessani kollegani.
Koska SKY:n työntekijät toimivat eri kaupungeissa, kasvokkain vietettyä laatuaikaa kertyy hyvin vähän niillekin, ketkä ovat olleet toiminnassa mukana jo pidempään. Joensuun paikallistyöntekijä Maija Voutilainen koki myös, että yhdessä tapaaminen on tärkeää: ”Oli kiva tavata porukalla ja päästä vaihtamaan ajatuksia livenä. Paljon uutta tuli mukaan ja tästä on hyvä lähteä kohti syksyn kuvioita!” Helsinki-vierailumme virkistysohjelmaan kuului retki Sea Lifeen, kesän ensimmäiset pehmikset ja illallinen terassilla.
Seeprahaiden altaasta oli eristetty kaksi pienempää allasta kasvaville poikasille, nimeltään Päiväkoti ja Eskari. Kuvassa Maija Voutilainen, Katri Malmi ja Usva Palola tutkiskelemassa haiden eri kasvuvaiheita.
Sea Lifessä oli mukavan viileää ja hämärää helteiseen kesäpäivään verrattuna. Luonto on itselleni todella tärkeä ja erityisesti meren asukit ovat mielestäni tavattoman kiinnostavia. Päätimme vierailtavan kohteen työyhteisön kesken ja Sea Life valikoituikin kohteeksemme yhteisten mielenkiinnonkohteiden perusteella. Yhteistä oli myös se, että yleensä suhtaudumme hieman skeptisesti eläintarhoihin ja muihin villieläimiä kahlitseviin viihdekohteisiin. Koimme kuitenkin, että Sea Lifen suojelu- ja tutkimustyö on riittävän merkityksellistä, että voisimme vierailla siellä paremmalla omallatunnolla kokemassa luonnon monimuotoisuutta, mitä emme muuten pääsisi näkemään.
Sea Lifen suojelutyö toimii pääsääntöisesti Sea Life Trustin varoin yhteistyössä monien järjestöjen ja tutkimuslaitosten kanssa. Suojelutyöhön kuuluu esimerkiksi muovijätteiden siivousta meristä, korallien biodiversiteetin vaalimista, sekä useiden lajien kuten harmaahylkeiden, merihevosten sekä uhanalaisten merikilpikonnien ja seeprahaiden palautusta takaisin luontoon suojelluille alueille. Lisäksi yhdessä Whale and Dolphin Conservation -järjestön kanssa Sea Life rakensi maailman ensimmäisen maitovalaiden suojelualueen Islantiin.
Mustekaloja kuvaamiseni ei tuntunut paljon kiinnostavan, mutta pippuri pallokala tuli uteliaasti kurkistelemaan lasin läpi. Aksolotlit ja sähköankeriaat olivat lähes katatonisen rauhallisia, mutta merihevoset näyttivät puolestaan leikkisiltä.
Kaikkein eniten itse odotin mustekalojen näkemistä, sillä ne ovat äärimmäisen älykkäitä ja lisäksi neurologiselta rakenteeltaan täysin erilaisia kuin mikään muu olento planeetallamme. Koin oppineeni paljon lisää monista merenelävistä ja tähän mielipiteeseen yhtyi myös Tampereen paikallistyöntekijä Usva Palola, joka luonnehti virkistyspäivän tunnelmia sanoen: ”Virkistyspäivä oli tosi hyvä lopetus SKY:n kevätkaudelle ja myös yllättävän opettavainen.” Muita Sea Lifen hittejä olivat myös todella uhanalaiset meksikolaiset salamanterit eli aksolotlit, hengenvaaralliset sähköankeriaat, hupsun näköinen pippuripallokala sekä tietysti valtameriallas, minkä läpi voi kulkea lasi putkessa ja katsella ohi lipuvia haita.
Olen käynyt Sea Lifessä viimeksi lapsena, ja muistoissani lasiputki oli valtavan suuri ja pitkä, mutta ei se ollutkaan ihan niin iso kuin miltä se lapsen silmin oli tuntunut. ”Sain tästä paljon ja aikuisena oli kiva käydä Sea Lifessa, kun jaksoi keskittyä eikä vain odottanut laitteita”, totesi lapsuuden kokemuksiinsa verraten myös pääsihteeri Katri Malmi.
Päivän päätteeksi nautimme illallisen Kallion Green Hippossa, missä saimme eläinten ihmettelyn jälkeen jutustella ja tutustua toisiimme paremmin. Kaikki SKY:n työntekijät tulevat maailmankatsomuksellisesti suhteellisen erilaisista taustoista, joten oli mielenkiintoista päästä tutustumaan millaisiksi ihmisiksi polkumme ovat meidät muovanneet.
Varsinainen työkeskustelu pyrittiin jättämään seuraavan päivän kokoukseen, mutta välillä itse kukin vähän lipsahti kertomaan työssään oppimistaan asioista tai suunnitelmistaan seuraavalle lukuvuodelle. Malmi tiivisti tunnelmansa vielä virkistysviikonlopun kokonaisuudesta sanoen: ”Todella hyviä keskusteluja. On semmoinen olo, että tämän pohjalta on hyvä aloittaa syksyn työtä.”
Itselleni yhteinen päivä tutustumisen, ihanien eläinten ja hyvän ruuan merkeissä lisäsi silmin nähden työkykyäni kuten sain todeta jo seuraavan päivän kokouksessa, missä kävimme läpi kuluneen lukuvuoden tapahtumia ja suunnittelimme ensi vuoden strategioita. Odotan innolla ja mielenkiinnolla tulevaa vuotta ja lupaan, että tiedossa on omalta osaltani ainakin neljä Etsijää kutkuttelevilla teemoilla ja mahdollisesti isompiakin muutoksia. Joitain muutoksia kuten kaksikielisyyttä uusimman Etsijä-lehden lukeneet ovat varmasti jo huomanneetkin, mutta seuraavia uusia elementtejä joudutte odottamaan vielä ensi syksyyn. Tässä vaiheessa on mukava päästä viettämään kesää! Kiitos kaikille lehden lukijoille, lehteen kirjoittaneille upeille ihmisille ja uudelle työyhteisölleni.
Tilda Enne
Etsijän päätoimittaja