#metoo-teologia – mitä se voisi olla?

Pyysimme arkkipiispanvaaliehdokkailta blogitekstit Suomen Kristillisen Ylioppilasliiton blogiin. Tässä Heli Inkisen ajatuksia.

#metoo-teologia – mitä se voisi olla?

Jokapäiväinen elämä sekä globaalit ilmiöt tuovat haasteita kirkolle, millaisen teologian pohjalta se niitä tulkitsee.
Viime syksystä lähtien nopeasti levinneen #metoo-kampanjan myötä eri puolilla maailmaa on jaettu kertomuksia seksuaalisesta häirinnästä, hyväksikäytöstä ja väkivallasta. Kampanja on saavuttanut laajat mittasuhteet erityisesti teatteri- ja elokuva-alalla ja levinnyt sieltä muille ammattialoille. Seksuaalisuuteen liittyvät vallan väärinkäytökset ovat monin paikoin tulleet päivänvaloon ja johtaneet sekä irtisanomisiin että oikeusprosesseihin.

#metoo-kampanja on myös meillä ravistellut erityisesti elokuvamaailmaa, ja myös kouluissa on tullut esiin häirintätapauksia. Ruotsin kirkossa #vardeljus oli kanava kirkossa tapahtuvan seksuaalisen häirinnän esiin tuomiselle. Suomessa #dammenbrister toi vahvasti esiin suomenruotsalaisessa kontekstissa tapahtuvan seksuaalisen häirinnän. Sen myötä nykyinen työpaikkani Åbo Akademi reagoi heti ja ymmärsi, että niin suuressa ”talossa”, jossa opiskelee ja työskentelee tuhansia ihmisiä, häirintää tapahtuu myös. Toimintaohjeet ilmestyivät tuota pikaa yliopiston sivuille.

#totuusvapauttaa

Viime joulukuussa olin mukana muutaman henkilön kanssa perustamassa #totuusvapauttaa #sanningenbefriar #duohtavuohtadahkáfriidjan ryhmää Facebookiin  sekä saman nimistä kotisivua (www.totuusvapauttaa.fi).

Nimi perustuu jakeeseen Joh. 8:32: “Te opitte tuntemaan totuuden ja totuus tekee teistä vapaita.” #totuusvapauttaa on myös osa maailmanlaajuista #metoo-kampanjaa. Facebook-ryhmässä on voinut ja voi edelleen allekirjoittaa vetoomuksen, jos on itse kokenut seksuaalista häirintää kirkon piirissä tai haluaa tukea niitä, jotka ovat kokeneet. Allekirjoituksia on tähän mennessä tullut 650.

Toimenpiteitä

Tavoitteena on, että seksuaaliseen häirintään puututaan ja sitä ehkäistään esimerkiksi luomalla kaikkiin hiippakuntiin verkostoja, joissa kaksi henkilöä, nainen ja mies, toimisivat kirkon nimeäminä ja kouluttamina luottohenkilöinä. Porvoon hiippakunnassa tämä on toiminut jo muutaman vuoden. Tällainen on käytäntö kaikissa Luterilaisen maailmanliiton järjestämissä kokouksissa. Myös Ruotsin kirkossa on vastaava järjestelmä, jolla osaltaan pyritään vaikuttamaan ongelmien käsittelyyn. Luottohenkilöihin voi ottaa yhteyttä, jos kokee seksuaalista häirintää. Yhteyttä voivat ottaa niin kirkon työntekijät, luottamushenkilöt kuin seurakuntalaiset.

Kirkko ei ole erillään yhteiskunnasta. Se mitä tapahtuu muualla, tapahtuu myös kirkossa. Niinpä emme voi ummistaa silmiämme kirkossamme tapahtuvalta seksuaaliselta häirinnältä ja ahdistelulta. Näyttää kuitenkin siltä, että mieluummin vaietaan ja vaiennetaan kuin otetaan puheeksi. Kirkon johtotasolla ei ole tähän mennessä tartuttu tähän teemaan asiaan kuuluvalla tavalla niin, että saataisiin kaikkiin hiippakuntiin ja seurakuntiin yhteneväiset ohjeet siitä, miten menetellään. Ohjeiden tulisi koskea niin työntekijöitä kuin luottamushenkilöitä ja vapaaehtoisiakin.

#metoo-teologia

Muutama viikko sitten eräässä seurakunnassa Ruotsissa järjestettiin seminaari, jossa yhden osion otsikkona oli #metoo-teologia. Näin vain seminaarin ohjelman, ja se jäi mietityttämään minua. Mitä voisi olla #metoo-teologia? Miten se liittyy kristilliseen uskoomme? Miten se liittyy Raamattuun?

Kontekstuaalinen teologia on kristinuskon sanoman soveltamista tiettyyn aikaan ja paikkaan. Vapautuksen teologian lähtökohtana on ihmisten jokapäiväinen elämä. Ajattelen, että #metoo-teologiassa voisivat yhdistyä nämä molemmat feministiteologisin painotuksin. Kristittyinä uskomme, että jokainen ihminen on luotu Jumalan kuvaksi. Minulle se tarkoittaa sitä, että jokainen ihminen on Jumalan silmissä arvokas ja tärkeä. Siitä pitäisi seurata, että kunnioitamme ja arvostamme jokaista ihmistä ja hänen koskemattomuuttaan, integriteettiään. Meillä ei myöskään ole mitään oikeutta pakottaa eikä alistaa ketään seksuaalisuuden alueella.

Sukupuoli ja seksuaalisuus ovat ihmisyyden herkintä aluetta. Ne liittyvät ihmisen identiteettiin ja ovat jokapäiväisessä elämässämme koko ajan mukana. Sukupuoli ja seksuaalisuus ovat myös Jumalan lahjoja, joiden tulisi voida tuoda iloa elämään. Kun tässä kaikkein intiimeimmässä ihmisyyteen liittyvässä asiassa koetaan vääränlaista lähestymistä, häirintää tai jopa väkivaltaa, se aiheuttaa syviä haavoja koko ihmiseen. Valitettavan usein seksuaalinen häirintä kohdistuu naisiin. Ja valitettavan usein naiset ovat vaienneet tai heitä ei ole kuultu.

Seurakuntien työntekijät ovat tahtomattaankin valta-asemassa seurakuntalaisiin nähden. Tuota asemaa ei saa käyttää väärin. Lisäksi seurakunnan työntekijä aina jossain määrin edustaa Jumalaa seurakuntalaisille. Jos työntekijä osoittautuu seksuaalisen häirinnän tekijäksi, usko hyvään Jumalaan vääjäämättä horjuu. Tilanne on erityisen paha, jos uhria kehotetaan vaikenemaan tapahtuneesta tai kertoessa asia mitätöidään. Kirkon piirissä näin on toisinaan tehty armoon ja anteeksiantoon vedoten, jolloin seksuaalinen hyväksikäyttö yhdistyy kristillisen sanoman väärinkäyttöön.

Raamatussa naisen asema on ristiriitainen. Uudessa Testamentissa Jeesuksen toiminta ja julistus kuitenkin luovat uudenlaista kuvaa naisen asemasta ja arvostuksesta. Minua viehättää yhä uudestaan ja uudestaan lukea, miten Jeesus kohtasi erilaisia ihmisiä: eri etnisiin ryhmiin kuuluvia henkilöitä, eri sukupuolen edustajia, yhteisöstään eristettyjä sairaita, halveksittujen ammattien edustajia ja niin edespäin. Hän kohtasi heidät arvokkaina ja kunnioitettavina ihmisinä, Jumalan kuvina. Jeesuksen antama malli ja rakkauden kaksoiskäsky ”Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi” on meillekin toimiva ohjenuora #metoo-teologiaan.

- Heli Inkinen, Teologian tohtori, arkkipiispaehdokas